Kieli- ja kulttuurivähemmistöjen oikeudet sosiaali- ja terveyspalveluissa

Käsittelemme tällä sivulla kieli- ja kulttuurivähemmistöjen oikeuksia sote-palveluissa erityisesti kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien näkökulmasta. Voit tutustua esimerkiksi: 

• sosiaali- ja terveydenhuollon lakeihin, joissa säädetään kielestä ja kulttuurista tai joissa kielellä ja kulttuurilla on keskeinen rooli oikeuksien yhdenvertaisen toteutumisen näkökulmasta
• keskeisiin oikeusturvakeinoihin, jos oikeuksia on loukattu
• kieli- ja kulttuurivähemmistöjen kohtaamiin haasteisiin sote-palveluissa
• Suomen saamiin suosituksiin kansanvälisiltä ihmisoikeustoimijoilta vähemmistöjen oikeuksien turvaamisesta.

Kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvia ikääntyneitä koskevat samat oikeudet kuin muitakin ihmisiä. Joissain tilanteissa vähemmistöjen oikeuksien toteutuminen vaatii kuitenkin erityisiä toimia. Lisäksi alkuperäiskansoihin kuuluvilla on joitakin erityisiä oikeuksia.

Suomen lainsäädännössä ja kansainvälisissä sopimuksissa ei ole tarkkaa määritelmää vähemmistökielistä. Oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltä ja kulttuuria on kuitenkin kaikkia koskeva perusoikeus. 

• Ruotsilla on toisena kansalliskielenä erityinen asema Suomen lainsäädännössä, ja sen käytöstä julkisissa palveluissa säädetään esimerkiksi kielilaissa. 
• Saamen kielten asemasta ja käytöstä palveluissa on koottu tietoa tänne. 
• Romanit ovat Suomen perinteinen kansallinen vähemmistö, joiden oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin on kirjattu perustuslakiin. Lisää tietoa heidän oikeuksistaan sote-palveluissa on koottu tänne. 
• Suomessa on myös muita kansallisia vanhoja vähemmistökieliä, kuten tataari ja karjalan kieli. 
• Viittomakieltä puhuvat muodostavat oman kieli- ja kulttuurivähemmistön, joiden kielelliset ja kulttuuriset oikeudet ovat turvattu perustuslaissa.
• Suomessa on myös paljon vieraskielisiä vähemmistöjä, kuten venäjänkieliset ja vironkieliset. Vieraskielisistä ikääntyneistä lisää tietoa kootusti täällä.

Julkisella vallalla on lakisääteinen velvoite edistää oikeuksien yhdenvertaista toteutumista 

Kaikilla Suomen lainkäyttöpiirissä olevilla on perustuslain ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Viranomaisella on yhdenvertaisuuslain mukainen velvoite arvioida yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. 

Ammattitulkin järjestämisestä on huolehdittava mahdollisuuksien mukaan, mikäli yhteistä kieltä ei ole ja asiakas tai potilas ei voi muutoin tulla ymmärretyksi. Tulkkauksesta säädetään esimerkiksi laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (5 §), laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (3 §), laissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (5 §) ja hallintolaissa (26 §).

Potilaan sekä sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia koskevissa laeissa säädetään myös ammattilaisten velvollisuudesta antaa potilaalle tai asiakkaalle tietoa häntä koskevista asioista niin, että hän ymmärtää riittävästi sen sisällön. 

Eduskunnan oikeusasiamies on todennut, että potilaan itsemääräämisoikeutta ei voida sivuuttaa sillä perusteella, että hän ei ymmärrä viranomaisessa käytettäviä kieliä.

Laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 15 §:ssä säädetään, että hyvinvointialue vastaa iäkkään henkilön sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muiden hänen hyvinvointiaan, terveyttään, toimintakykyään ja itsenäistä suoriutumistaan tukevien palvelujen tarpeen selvittämisestä kokonaisvaltaisesti yhdessä iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa, läheisensä tai hänelle määrätyn edunvalvojan kanssa. 

Jotta laki toteutuu, yksilöllisen palvelutarpeen selvittämisessä myös ammattilaisen kulttuurinen osaaminen, kulttuurisensitiivinen työote sekä tarvittaessa tulkkivälitteinen työskentely on olennaisen tärkeää. 

Kielellisistä ja kulttuurisista oikeuksista sekä siitä, miten ne liittyvät myös muihin perus- ja ihmisoikeuksiin, löytyy lisää tietoa täältä.

Mitä tehdä, jos oikeuksia on loukattu

Kun ihmisen oikeuksia loukataan, hänellä on mahdollisuus saada oikeusturvaa. Suomessa on useita erilaisia perus- ja ihmisoikeustoimijoita, joiden tehtävänä on puuttua oikeudenloukkauksiin ja/tai edistää ja seurata oikeuksien toteutumista. Katso näistä perus- ja ihmisoikeustoimijoista Ihmisoikeuskeskuksen selvitys.

Soveltuva oikeusturvakeino riippuu siitä, liittyykö loukkaus menettelyyn, kuten ihmisen oikeuksien huomioimiseen palvelun piirissä tai palvelun hakemusprosessissa, vai onko se yhteydessä jonkin hallintopäätöksen sisältöön, kuten kieltävään päätökseen johonkin hakemukseen.

Kun ihmisen menettelyllisiä oikeuksia on loukattu, hänellä on mahdollisuus tehdä muistutus tai kantelu. Sosiaali- ja terveydenhuollossa muistutus tehdään toimintayksikön johdolle ja sen tekemisessä voi opastaa sosiaali- tai potilasasiamies. Kantelun voi tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon asioissa toimivaltaiselle aluehallintovirastolle tai Valviraan.

Eduskunnan oikeusasiamies valvoo, että viranomaiset ja muut julkista tehtävää hoitavat noudattavat kaikessa toiminnassaan lakia sekä perus- ja ihmisoikeuksia. Myös eduskunnan oikeusasiamiehelle on mahdollista tehdä kantelu menettelyllisestä oikeudenloukkauksesta.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun puoleen voi kääntyä, jos on kokenut tai havainnut syrjintää iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tarjoama oikeudellinen apu on ensi sijassa neuvontaa ja ohjausta. Tarvittaessa valtuutettu ryhtyy toimenpiteisiin syrjinnän uhrin auttamiseksi.

Syrjivä teko voi olla myös rikoslaissa säädetty syrjintärikos. Syrjintärikoksesta voit tehdä rikosilmoituksen poliisille.

Kirjallisiin hallintopäätöksiin, kuten sosiaalihuollon palvelupäätöksiin, on mahdollisuus hakea muutosta valittamalla. Valitus tehdään toimivaltaiseen hallinto-oikeuteen. Yleensä ennen valituksen tekemistä on tehtävä oikaisuvaatimus, jonka tekemiseen liittyvä ohje on liitettävä hallintopäätökseen.

Oikeuksien puolustaminen vaatii usein asiantuntemusta ja osaamista. Oikeusapujärjestelmä on luotu niitä tilanteita varten, joissa henkilöllä ei ole itsellään riittäviä taloudellisia resursseja hankkia oikeudellista apua. Oikeusavulla hän voi saada itselleen oikeudellisen asian hoitamista varten avustajan kokonaan tai osittain valtion varoilla. Oikeusapu kattaa kaikki oikeudelliset asiat. 

Vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden kohtaamisessa on parantamisen varaa 

Kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden oikeuksien yhdenvertaisessa toteutumisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa on erilaisia epäkohtia, mikä ilmenee esimerkiksi sisäministeriön teettämästä Ikäihmisten moninaisuus näkyväksi -selvityksestä. Kielelliset ja kulttuuriset oikeudet eivät aina toteudu, ja toisaalta moni kokee tulevansa kohdatuksi kapeasti vain kulttuurin tai etnisyyden kautta eikä yksilöllisistä tarpeista käsin. Selvityksen mukaan vähemmistöjen syrjintäkokemukset liittyivät myös tiedonsaannin ja digipalvelujen käytön esteellisyyteen.

Vähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden parissa toimivien yhdistysten mukaan moniin kulttuureihin saatetaan julkisten palvelujen taholta liittää oletus siitä, että läheiset huolehtivat itse apua ja hoivaa tarvitsevasta iäkkäästä. Tilanne saattaa joissain tapauksissa vaikeuttaa tarpeenmukaista ja oikea-aikaista palvelujen saantia. Kaikilla ei myöskään välttämättä ole läheisiä, joilta saada apua.

Romaniyhdistysten tietojen mukaan Suomen romanien voi olla vaikea saada tarvitsemaansa palvelua tai tukea, jos heillä ei ole viranomaisissa asioidessaan mukanaan tukihenkilöä. Romaniväestön osallisuutta koskevan Roosa-tutkimuksen mukaan osa romaneista kokee myös epäasiallista kohtelua terveyspalveluissa sekä Kelassa ja sosiaalipalveluissa. Edellä mainittu sisäministeriön selvitys osoitti, että ikääntyneiden palveluissa ei aina välttämättä osata huomioida romanien kulttuurisia tapoja. Palveluasumisen ja kotihoidon asiakkaat kokivat tämän heikentävän heidän mahdollisuuksiaan elää kulttuurinmukaista elämää omassa kodissa.

Monille iäkkäille, esimerkiksi kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluville henkilöille, digitaalisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa toimiminen voi olla haasteellista. Ilman hyvää suomen kielen taitoa asiointi viranomaisissa voi olla erityisen hankalaa etenkin silloin, jos digipalveluissa käytetään hankalia termejä ja viranomaiskieltä.

Syrjäytyminen digitaalisista palveluista syventää eriarvoisuutta. Kielelliset oikeudet ja yhdenvertainen mahdollisuus päästä palvelujen piiriin tulee huomioida myös digitaalisten palvelujen kehittämisessä.

Sisäministeriön teettämän selvityksen mukaan myös tulkkipalvelujen puute tai niiden toimimattomuus voivat merkittävästi vaikeuttaa asiakkaan tai potilaan ymmärretyksi tulemista sekä heikentää hänen itsemääräämisoikeutensa toteutumista. Kieleen liittyvät kommunikaation vaikeudet voidaan myös virheellisesti sekoittaa muistiongelmiin, jolloin todelliset avun ja hoivan tarpeet voivat jäädä huomaamatta.

Kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvat ikääntyneet kohtaavat haasteita myös muistisairaiden palveluissa. Muistipalveluiden saavutettavuudesta vieraskielisille heidän itsensä sekä ammattilaisten kertomana pääset katsomaan Suomen monikulttuurinen muistikeskus MUKES ry:n videolta.

Suomi on saanut kansainvälisiltä toimijoilta suosituksia vähemmistöjen oikeuksien turvaamisesta 

Euroopan neuvoston ministerikomitea antoi Suomelle suosituksia alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan täytäntöönpanosta. Suomen tulee ryhtyä lisätoimiin varmistaakseen ruotsin- ja saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden. Suomessa tulee myös edistää tietoisuuden ja suvaitsevaisuuden lisäämistä Suomen alueellisista kielistä ja vähemmistökielistä. 

YK:n ikääntyneiden oikeuksien itsenäinen asiantuntija Claudia Mahler suositteli raportissaan Suomea muun muassa

• kiinnittämään huomiota sosiaali- ja terveyspalvelujen kulttuurisensitiivisyyteen, jotta palveluiden tarjonnassa voitaisiin nykyistä paremmin huomioita esimerkiksi etniseen vähemmistöön kuuluvien ikääntyneiden tarpeet,
• huolehtimaan muuta kuin äidinkielenään suomea puhuvien muistisairaiden erityistarpeista palveluissa ja
• lisäämään sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille koulutusta ihmisoikeuksista ja kulttuurien huomioon ottamisesta.

Lähteitä ja lisätietoja ikääntyneen väestön kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumisesta:

• Lähteenä hyödynnetty Ihmisoikeuskeskuksen käymiä keskusteluja järjestöjen edustajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa.
• Hallituksen kertomuksessa kielilainsäädännön soveltamisesta löytyy tietoa eri kieliryhmien kielellisten oikeuksien toteutumisesta.
• Hallituksen kielipoliittisessa ohjelmassa tarkastellaan erityisesti kotoperäisten kielten ja myös muiden kielten asemaa ja haasteita yhteiskunnassa.
• Eläkeläiset ry:n Moninaisuus ja yhdenvertaisuus -oppaassa tietoa ikääntyneen väestön moninaisuuden ja kulttuurien kirjon huomioimisesta vanhusneuvostojen toiminnassa.
• DigiIN-hankkeen monikulttuurisuutta käsitteleviltä sivuilta löytyy tietoa vieraskielisten kohtaamista haasteista sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisissa palveluissa.
• Jade-toimintakeskuksen blogitekstissä ”Miksi ammattitaito häviää, kun vastassa on ulkomaalaistaustainen asiakas?” kuvataan haasteita iäkkäiden vieraskielisten kohtaamisessa liikuntapalveluissa.
• Oikeusministeriön viittomakielibarometri 2020 antaa tietoa viittomakielisten kielellisten oikeuksien toteutumisesta.
• Oikeusministeriön kielibarometri 2020 kuvaa kaksikielisten kuntien asukkaiden kielellisten oikeuksien toteutumista.
• Vanhusasiavaltuutetun sivulla kootusti tukea ja apua tarjoavien toimijoiden yhteystietoja sekä ohjeita ikääntyneiden oikeusturvaan liittyen.