Ikääntyneiden kielelliset ja kulttuuriset oikeudet

Käsittelemme tällä sivulla laajasti ikääntyneiden kielellisien ja kulttuuristen oikeuksien oikeudellista perustaa. Voit tutustua esimerkiksi

Kielelliset ja kulttuuriset oikeudet ovat kaikille kuuluvia perusoikeuksia. Perustuslain 17 §:n mukaan jokaisella on oikeus viranomaisessa asioidessaan käyttää joko suomea tai ruotsia. Julkisen vallan tulee huolehtia suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perustarpeiden mukaan. 

Lisäksi saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on perustuslaillinen oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään tarkemmin lailla. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.

Perustuslaissa ei määritellä, mitä oikeus kieleen ja kulttuuriin sisältää. Kielipoliittisen ohjelman yhtenä toimenpiteenä on laatia selvitys siitä, mitä perustuslain kielisäännös oikeudesta ylläpitää ja kehittää omaa kieltä ja kulttuuria käytännössä tarkoittaa eri kieliryhmien osalta.

Oikeus sosiaaliturvaan on keskeinen ikääntyneitä koskettava perusoikeus. Siksi kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia käsitellään erityisesti siitä näkökulmasta. Jotta oikeus riittäviin palveluihin voidaan taata yhdenvertaisesti kaikille, on välttämätöntä huomioida kielelliset ja kulttuuriset oikeudet.

Kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutuminen ovat edellytys myös muiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiselle

Perus- ja ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisia oikeuksia, joiden toteutuminen tulee taata jokaiselle. Ikääntyneellä ihmisellä on samat perus- ja ihmisoikeudet kuin muillakin iästä, kielestä, kulttuurista, etnisyydestä, uskonnosta tai muusta tekijästä riippumatta. 

Oikeuksien yhdenvertainen toteutuminen kuitenkin edellyttää myös kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien sekä alkuperäiskansaoikeuksien toteutumista ikääntyneiden arjessa siten kuin ne ovat lailla ja kansainvälisillä sopimuksilla turvattu.

Vuorovaikutukseen perustuvissa sote-palveluissa mahdollisuus ymmärtää ja tulla ymmärretyksi vaikuttavat esimerkiksi palveluiden yhdenvertaisuuteen, laatuun sekä asiakas- ja potilasturvallisuuteen.

Kielelliset ja kulttuuriset oikeudet liittyvät kiinteästi myös itsemääräämisoikeuteen, yksityis- ja perhe-elämän suojaan sekä oikeuteen nauttia korkeimmasta saavutettavasta terveydestä ja mielenterveydestä.

YK:n sosiaalisia, taloudellisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva komitea on yleiskommentissaan 14 (2000) suosittanut sopimusvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota palvelujen syrjimättömyyteen sekä etnisten vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen korkeimman saavutettavissa olevan terveyden tukemiseen esimerkiksi huolehtimalla palvelujen saavutettavuudesta ja kulttuurisensitiivisyydestä.

Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan artikla 23 takaa ikääntyneiden henkilöiden oikeuden sosiaaliseen suojeluun. Sopimuksen mukaan ikääntyneille tulee antaa tietoa heidän käytettävissä olevista palveluista ja heidän mahdollisuuksistaan käyttää niitä. 

Kyseisen peruskirjan sopimuksessa todetaan, että oikeudet taataan kaikille yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi. Kielellä on myös tässä keskeinen rooli. Esimerkiksi osalla vieraskielisistä ikääntyneistä ei ole riittävästi tietoa suomalaisesta sote-palvelujärjestelmästä. Tietoa palveluista ja niissä toimimisesta sekä omista oikeuksista ei välttämättä ole saatavilla omalla tai ymmärtämällään kielellä, mikä osaltaan voi vaikeuttaa tarpeenmukaisiin palveluihin hakeutumista.

Suomella on kansainvälisiä velvoitteita ja kansallista lainsäädäntöä kielellisistä ja kulttuurisista oikeuksista

Alle on koottu esimerkkejä kansallisesta lainsäädännöstä sekä kansainvälisistä sopimuksista ja asiakirjoista, jotka liittyvät kielellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin sekä yhdenvertaisuuteen ja syrjinnän kieltoon. Osa niistä koskettaa kaikkia, ja osa taas vain tiettyjä ryhmiä. Monet niistä liittyvät suoraan tai soveltuvin osin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.

Suomen kansallista lainsäädäntöä:

Suomen perustuslaki (11.6.1999/731)

  • Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.

Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014)

  • Viranomaisen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi.
  • Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
  • Sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää.
  • Syrjintä on välillistä, jos näennäisesti yhdenvertainen sääntö, peruste tai käytäntö saattaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Kielilaki (6.6.2003/423)

  • Lain tarkoituksena on turvata perustuslaissa säädetty jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia.
  • Viranomaisen tulee toiminnassaan oma-aloitteisesti huolehtia siitä, että yksityishenkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä.

Saamen kielilaki (15.12.2003/1086)

  • Saamelaisella on oikeus käyttää viranomaisessa asioidessaan valintansa mukaan suomen tai saamen kieltä. Oikeudesta käyttää ruotsin kieltä säädetään kielilaissa (423/2003). Sama oikeus on saamelaisella saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolellakin valtion viranomaisissa silloin, kun nämä muutoksenhakuviranomaisina käsittelevät kotiseutualueen viranomaisessa vireille tulleita asioita.
  • Viranomaisten tulee ilmoituksissa, kutsuissa ja kirjeissä, jotka lähetetään asianosaiselle tai sille, jolle lain mukaan on ilmoitettava vireillä olevasta tai vireille tulevasta asiasta, käyttää asian käsittelykielestä riippumatta vastaanottajan omaa kieltä, jos se on tiedossa tai kohtuudella selvitettävissä, taikka käyttää sekä suomen että saamen kieltä. Viranomaisen on ilman, että sitä erikseen pyydetään, käytettävä saamen kieltä vastatessaan sille saamen kielellä toimitettuihin kirjallisiin yhteydenottoihin. Viranomaisten tulee toiminnassaan muutenkin edistää saamen kielen käyttämistä.

Viittomakielilaki (359/2015)

  • Lain tarkoituksena on edistää viittomakieltä käyttävän kielellisten oikeuksien toteutumista.
  • Viranomaisen on toiminnassaan edistettävä viittomakieltä käyttävän mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään.

Hallintolaki (6.6.2003/434)

  • Hallintolain mukaan viranomaisen on järjestettävä tulkitseminen ja kääntäminen asiassa, joka voi tulla vireille viranomaisen aloitteesta, jos romani- tai viittomakieltä taikka muuta kieltä käyttävä asianomainen ei osaa viranomaisessa käytettävää kieltä. Asia voidaan tulkita tai kääntää sellaiselle kielelle, jota asianomaisen voidaan todeta asian laatuun nähden ymmärtävän riittävästi.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021)

  • Hyvinvointialueen tulee suunnitella ja toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuolto sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin asiakkaiden tarve edellyttää. Palvelut on myös toteutettava yhdenvertaisesti sekä hyvinvointialueen väestön tarpeet huomioiden.
  • Asiakkaalla on oikeus käyttää saamen kieltä saamelaisten kotiseutualueen kunnissa tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä Lapin hyvinvointialueen alueella sellaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, joita tuotetaan vain kotiseutualueen kuntien ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä.
  • Lisäksi asiakkaalla on oikeus käyttää saamen kieltä Lapin hyvinvointialueen alueella kotiseutualueen kuntien ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, jotka Lapin hyvinvointialue on osoittanut kotiseutualueen kuntien asukkaiden käytettäviksi 4 §:ssä tarkoitetun palvelujen saavutettavuuden perusteella. Oikeudesta käyttää saamen kieltä säädetään muutoin saamen kielilaissa (1086/2003).
  • Lapin hyvinvointialueentehtävänä on tukea saamenkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämistä koko maassa.
  • Jos sosiaali- tai terveydenhuollon henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää viittoma- tai muuta kieltä tai asiakas ei vammaisuuden tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, palveluja annettaessa mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta.
  • Yksityisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan on tämän lain mukaisessa toiminnassaan noudatettava hallintolakia, sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003), kielilakia, saamen kielilakia ja viittomakielilakia (359/2015), jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä. Lisäksi yksityisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan on tämän lain mukaisessa toiminnassaan noudatettava, mitä julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetussa laissa (424/2003) säädetään mainitun lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen toiminnasta, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä.

Laki hyvinvointialueesta (29.6.2021/611)

  • Lain 33 §:ssä säädetään kansalliskielilautakunnasta ja saamen kielen lautakunnasta.
  • Kielilautakuntien tehtävänä on esimerkiksi:
    • selvittää, arvioida ja lausua siitä, miten aluevaltuuston päätökset vaikuttavat kielellisten oikeuksien käytännön toteutumiseen;
    • selvittää, arvioida ja määritellä hyvinvointialueen vähemmistökielellä tarjottavien palvelujen tarvetta sekä seurata näiden palvelujen saatavuutta ja laatua;
    • selvitysten, arvioinnin ja seurannan perusteella tehdä aluehallitukselle ehdotuksia toimenpiteiksi kielivähemmistön palvelujen ja palveluketjujen kehittämiseksi sekä henkilöstön kielitaitovaatimuksiksi ja kielitaidon kehittämiseksi

Sosiaalihuoltolaki (30.12.2014/1301)

  • Asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan eikä hänen ihmisarvoaan loukata.
  • Asiakkaan etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimintatavat ja ratkaisut parhaiten turvaavat esimerkiksi kielellisen, kulttuurisen sekä uskonnollisen taustan huomioimisen.

Terveydenhuoltolaki (30.12.2010/1326)

  • Kiireettömän hoitopaikan valintaa koskevassa pykälässä säädetään seuraavaa: jos lääkäri tai hammaslääkäri arvioi, että henkilö tarvitsee erikoissairaanhoidon palveluja, henkilö voi valita hoidon antavan hyvinvointialueen erikoissairaanhoidon toimintayksikön yhteistyöalueella, jossa hänellä on kotikunta. Valinta voi kohdistua muuhunkin yhteistyöalueeseen, jos se on tarpeen suomen-, ruotsin- tai saamenkielisen potilaan kielellisten oikeuksien turvaamiseksi. Hoitopaikka on valittava yhteisymmärryksessä lähetteen antavan lääkärin tai hammaslääkärin kanssa.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (22.9.2000/812)

  • Asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.
  • Sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan. Selvitys on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön ja merkityksen. Jos sosiaalihuollon henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää kieltä taikka asiakas ei aisti- tai puhevian tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (17.8.1992/785)

  • Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan. Potilaan äidinkieli, hänen yksilölliset tarpeensa ja kulttuurinsa on mahdollisuuksien mukaan otettava hänen hoidossaan ja kohtelussaan huomioon.
  • Terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Jos terveydenhuollon ammattihenkilö ei osaa potilaan käyttämää kieltä taikka potilas ei aisti- tai puhevian vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta.

Laki kotoutumisen edistämisestä (30.12.2010/1386)

  • Viranomaisen on huolehdittava asian tulkitsemisesta tai kääntämisestä, jos maahanmuuttaja ei osaa kielilain (423/2003) mukaan viranomaisessa käytettävää suomen tai ruotsin kieltä taikka hän ei vammaisuutensa tai sairautensa vuoksi voi tulla ymmärretyksi tässä laissa tarkoitetussa asiassa, joka voi tulla vireille viranomaisen aloitteesta.
  • Viranomainen huolehtii mahdollisuuksien mukaan tulkitsemisesta ja kääntämisestä myös muussa maahanmuuttajan oikeuksia ja velvollisuuksia koskevassa asiassa. Asia voidaan tulkita tai kääntää sellaiselle kielelle, jota maahanmuuttajan voidaan todeta asian laatuun nähden riittävästi ymmärtävän.

Laki kuntien kulttuuritoiminnasta (166/2019)

  • Kunnan asukkailla tulee olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa kunnan kulttuuritoimintaan ja sitä koskevan päätöksenteon valmisteluun.
  • Kuntien kulttuuritoiminnan järjestämisessä on huolehdittava, että kaksikielisessä kunnassa otetaan huomioon molempien kieliryhmien tarpeet samanlaisten perusteiden mukaan. Saamelaisten kotiseutualueen kunnissa on huolehdittava, että saamenkielisen ja suomenkielisen väestöryhmän tarpeet otetaan huomioon samanlaisten perusteiden mukaan.
  • Toiminnan järjestämisessä on lisäksi otettava huomioon paikallisten kieliryhmien tarpeet.

Suomea velvoittavia kansainvälisiä sopimuksia ja asiakirjoja:

Euroopan neuvoston sopimuksia:

Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus (2/1998)

  • Sopimuspuolet sitoutuvat takaamaan kansallisiin vähemmistöihin kuuluville henkilöille oikeuden yhdenvertaisuuteen lain edessä ja tasavertaiseen lain suojaan. Tässä suhteessa kaikki syrjintä kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen perusteella on kielletty.
  • Sopimuspuolet sitoutuvat tarvittaessa ryhtymään riittäviin toimenpiteisiin täyden ja tehokkaan yhdenvertaisuuden edistämiseksi kaikilla talous- ja yhteiskuntaelämän sekä poliittisen elämän ja kulttuurielämän aloilla kansalliseen vähemmistöön ja valtaväestöön kuuluvien välillä. Tässä suhteessa sopimuspuolten tulee asianmukaisesti ottaa huomioon kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden erityisolosuhteet.
  • Sopimuspuolet sitoutuvat edistämään olosuhteita, jotka ovat tarpeellisia, jotta kansallisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt voivat ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan sekä säilyttää identiteettinsä oleelliset perustekijät eli heidän uskontonsa, kielensä, perinnäistapansa ja kulttuuriperintönsä.

Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja (1998)

  • Kieliperuskirjan II osan tavoitteita ja periaatteita koskeva artikla 7 koskee ruotsin ja saamen kieliä sekä soveltuvin osin romanikieltä ja muita ei-alueellisia kieliä. Ei-alueellisista kielistä ei ole tarkkaa määritelmää, mutta niillä voidaan tarkoittaa Suomessa esimerkiksi venäjän, viron, tataarin, jiddišin ja karjalan kieltä. Ei-alueellisilla kielillä ei sopimuksen mukaan tarkoiteta maahanmuuttajakieliä.
  • Kieliperuskirjan III osa koskee ruotsin kieltä ja saamen kieliä. Suomi on sitoutunut soveltamaan 65 erityisvelvoitetta ruotsin kieleen ja 59 saamen kieleen liittyen.
  • Kieliperuskirjan III osa, artikla 10: sopimuspuolet sitoutuvat vähemmistökielialueilla hallintoviranomaisten ja niiden puolesta toimivien henkilöiden tarjoamien julkisten palvelujen osalta, kunkin kielen tilanne huomioon ottaen ja sikäli kuin voidaan kohtuudella katsoa mahdolliseksi, varmistamaan a) että alueellista kieltä tai vähemmistökieltä käytetään palveluja tarjottaessa […]

Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja (78/2002)

  • Tämän peruskirjan mukaiset oikeudet turvataan ilman rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, terveyteen, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.
  • Jokaisella ikääntyneellä henkilöllä on oikeus sosiaaliseen suojeluun. Varmistaakseen, että ikääntyneiden henkilöiden oikeutta sosiaaliseen suojeluun voidaan käyttää tehokkaalla tavalla, sopimuspuolet sitoutuvat toteuttamaan ja edistämään, joko suoraan tai yhteistyössä julkisten tai yksityisten järjestöjen kanssa asianmukaisia toimia, joiden tarkoituksena on erityisesti:
    • tehdä ikääntyville henkilöille mahdolliseksi pysyä yhteiskunnan täysipainoisina jäseninä mahdollisimman pitkään
    • antaa ikääntyneille henkilöille mahdollisuus valita vapaasti elämäntapansa ja viettää itsenäistä elämää tutussa ympäristössään niin kauan kuin he itse haluavat ja ovat siihen kykeneviä
    • taata laitoksissa asuville ikääntyneille henkilöille asianmukainen tuki, kunnioittaen heidän yksityisyyttään, ja mahdollisuus osallistua elinolosuhteitaan laitoksessa koskevaan päätöksentekoon

EU:n asiakirjoja:

Euroopan unionin perusoikeuskirja (2012)

  • Kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan.
  • Unioni kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta.
  • Unioni tunnustaa ikääntyneiden henkilöiden oikeuden ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeuden osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään, ja kunnioittaa näitä oikeuksia.

YK:n julistuksia ja asiakirjoja:

Yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus (1948)

  • Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.
  • Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.

Julistus alkuperäiskansojen oikeuksista (2007)

  • Saamelaisilla on oikeus yhteisöinä tai yksilöinä nauttia täysimääräisesti kaikkia YK:n peruskirjassa, ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja ihmisoikeuksia koskevassa kansainvälisessä oikeudessa tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.
  • Saamelaisilla on alkuperäiskansana itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden perusteella ne määräävät vapaasti poliittisen asemansa ja kehittävät vapaasti taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä olojaan.
  • Valtiot toteuttavat tehokkaat toimet ja tarvittaessa erityistoimet, joilla varmistetaan alkuperäiskansojen taloudellisten ja sosiaalisten olojen jatkuva parantaminen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä alkuperäiskansoihin kuuluvien vanhusten, naisten, nuorten, lasten ja vammaisten henkilöiden oikeuksiin ja erityistarpeisiin.

Kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien julistus (1992)

  • Valtiot suojelevat vähemmistöjen olemassaoloa ja kansallisten tai etnisten, kulttuuristen, uskonnollisten ja kielellisten vähemmistöjen identiteettiä omilla alueillaan. Valtioiden on toteutettava asianmukaisia ​​lainsäädännöllisiä ja muita toimenpiteitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
  • Kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvilla henkilöillä on oikeus nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan sekä käyttää omaa kieltään yksityisesti ja julkisesti, vapaasti ja ilman häiriöitä tai minkäänlaista syrjintää.
  • Vähemmistöihin kuuluvilla henkilöillä on oikeus osallistua tehokkaasti kansallisen ja tarvittaessa alueellisen tason päätöksiin, jotka koskevat vähemmistöä, johon he kuuluvat, tai alueita, joilla he asuvat, tavalla, joka ei ole kansallisen lainsäädännön vastaista.
  • Valtiot ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että vähemmistöihin kuuluvat henkilöt voivat käyttää täysimääräisesti ja tehokkaasti kaikkia ihmisoikeuksiaan ja perusvapauksiaan ilman minkäänlaista syrjintää ja täysin tasavertaisesti lain edessä.

Ikääntyneitä koskevat periaatteet (UN Principles for Older Persons)

  • YK:n yleiskokouksessa 46/91 hyväksyttiin ikääntyneitä henkilöitä koskevat periaatteet vuonna 1991.
  • Ikääntyneitä tulee kohdella oikeudenmukaisesti iästä, sukupuolesta, rodusta tai etnisestä taustasta, vammaisuudesta tai muusta asemasta riippumatta.

YK:n sopimuksia:

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (8/1976)

  • Kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa mielivaltaisesti tai laittomasti puuttua eikä suorittaa hänen kunniaansa ja mainettaan loukkaavia hyökkäyksiä.
  • Niissä valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.

Sosiaalisia, taloudellisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (6/1976)

  • Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä.
  • Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden ottaa osaa kulttuurielämään.

Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (1970)

  • Sopimusvaltiot tuomitsevat rotusyrjinnän ja sitoutuvat kaikin asianmukaisin keinoin viipymättä ryhtymään rotusyrjinnän poistamiseen sen kaikissa ilmenemismuodoissa sekä kaikkien rotujen välisen ymmärtämyksen edistämiseen, ja tässä tarkoituksessa a) jokainen sopimusvaltio sitoutuu olemaan ryhtymättä mihinkään rotusyrjintää sisältävään tekoon tai rotusyrjinnän harjoittamiseen ihmisiä, ihmisryhmiä tai laitoksia kohtaan sekä varmistamaan, että kaikki julkiset viranomaiset ja julkiset laitokset, niin kansalliset kuin paikallisetkin, toimivat tämän velvoituksen mukaisesti […]
  • Sopimusvaltioiden tulee, milloin olosuhteet antavat aihetta, ryhtyä sosiaalisella, taloudellisella, sivistyksellisellä ja muilla aloilla erityisiin ja konkreettisiin toimiin riittävän kehityksen ja suojelun varmistamiseksi tietyille roturyhmille tai niihin kuuluville yksilöille, jotta niille taattaisiin täydelliset ja yhtäläiset oikeudet ihmisoikeuksien ja perusvapauksien nauttimiseen.

Yleissopimus kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä (17/2007)

  • Kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojeleminen ja edistäminen edellyttävät kaikkien kulttuurien, myös vähemmistöön kuuluvien henkilöiden ja alkuperäiskansojen kulttuurien yhdenvertaisuuden ja kunnioittamisen tunnustamista.

Muut sopimukset

Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta (47/2013)

  • Tämän yleissopimuksen tavoitteena on: (a) suojella aineetonta kulttuuriperintöä; (b) varmistaa asianomaisten yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden kulttuuriperinnön kunnioittaminen; (c) paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla parantaa yleistä tietoisuutta aineettoman kulttuuriperinnön merkityksestä ja varmistaa perinnön saama arvostus […]