UM: lausunnonantomahdollisuus EN:n Kieliperuskirjaa koskevaan raporttiluonnokseen
2.8.2017
Kommentteja Euroopan neuvoston alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan täytäntöönpanosta laadittuun raporttiluonnokseen voi antaa UM:lle kirjallisesti 31.8.2017 mennessä.
Ulkoasiainministeriö on laatinut luonnoksen viidenneksi määräaikaisraportiksi Euroopan neuvoston alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan täytäntöönpanosta (kieliperuskirja, European Charter for Regional or Minority Languages).
Historia
Vuonna 1992 laadittu Euroopan neuvoston alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja (SopS 23/1998) on ensimmäinen sitova kansainvälinen asiakirja, jolla pyritään vahvistamaan vähemmistökielten asemaa. Kieliperuskirjan tavoitteena on suojella pieniä katoamassa olevia kieliä, joita sopimusvaltioiden kansalaiset perinteisesti käyttävät valtioissaan. Peruskirja ei siten koske esimerkiksi maahanmuuttajien kieliä.
Suomi on antanut neljännen määräaikaisraporttinsa vuonna 2010. Viimeisimmät suositukset Suomi on saanut vuonna 2012. Raportit, päätelmät ja suositukset on luettavissa eri kieliversioina UM:n verkkosivulla.
Peruskirjan sisältö ja soveltamisala
Peruskirjan määräykset jakautuvat kaikkia sopimuspuolia velvoittaviin yleisiin määräyksiin (II osa, 7 artikla) sekä valinnaisiin määräyksiin (III osa, artiklat 8-14), jotka koskevat vähemmistökielten käyttöä yhteiskunnallisessa elämässä.
Peruskirjassa vähemmistökielet jaotellaan kolmeen ryhmään.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat alueelliset kielet tai vähemmistökielet. Näillä tarkoitetaan kieliä, joita perinteisesti käytetään tietyllä valtion alueella ja joita käyttävät valtion kansalaiset muodostavat muuta väestöä lukumääräisesti pienemmän kansanosan. Suomessa tähän ryhmään kuuluu saamen kieli. Suomi on sitoutunut soveltamaan kieliperuskirjan III osan erityisvelvoitteista 59 erityisvelvoitetta saamen kieleen.
Toiseen ryhmään kuuluvat valtion alueella vähemmän puhutut viralliset kielet. Suomessa tällainen asema on ruotsin kielellä. Suomi on sitoutunut soveltamaan kieliperuskirjan III osan erityisvelvoitteista 65 erityisvelvoitetta ruotsin kieleen.
Kolmantena ryhmänä peruskirjassa määritellään niin sanotut ei-alueelliset kielet. Näillä tarkoitetaan kieliä, joita perinteisesti puhutaan tietyssä valtiossa, mutta joita käyttävät kansalaiset eivät asu tietyllä alueella. Eialueellisten kielten osalta ei sitouduta III osan erityisvelvoitteisiin, mutta niitä koskevat soveltuvin osin peruskirjan II osassa määritellyt tavoitteet ja periaatteet. Kielet, joista Suomi raportoi tämän ryhmän alla ovat romanikieli, venäjän kieli, tataari, jiddiš, karjalan kieli, viron kieli ja viittomakieli. Suomi on sitoutunut soveltuvin osin soveltamaan kieliperuskirjan II osan yleisempiä säännöksiä ei-alueellisiin kieliin.
Suomen viides määräaikaisraportti
Ulkoasiainministeriö on laatinut raporttiluonnoksen peruskirjan täytäntöönpanosta ministeriöiden ja järjestöjen aikaisemmin toimittamien lausuntojen ja muun aineiston pohjalta.
Järjestöjä pyydetään lausumaan luonnoksesta ajantasaistaen ja täydentäen sen tietoja määräaikaan torstaihin 31.8.2017 mennessä.
Lisäykset ja muutokset voi tehdä suoraan liitteenä olevaan Word-asiakirjaan. Lausunnot pyydetään lähettämään osoitteilla: kirjaamo.um@formin.fi ja paivi.rotola-pukkila@formin.fi
Suullinen keskustelutilaisuus
Raporttiluonnosta on mahdollista kommentoida suullisesti ulkoasiainministeriössä torstaina 31.8.2017 klo 13:00–15:00 järjestettävässä keskustelutilaisuudessa.
Tilaisuus on Merikasarmin F-talossa, neuvotteluhuoneessa Amiraali/Kommodori (Merikasarminkatu 5 F, sisäänkäynti F,jossa ilmoittautuminen). Tilaisuuteen osallistuvien tulee ilmoittautua ennakolta viimeistään maanantaina 28.8.2017 osoitteella OIK-40@formin.fi.
Lisätietoa Kieliperuskirjasta
Euroopan neuvoston kieliperuskirjan sivusto
Ulkoasiainministeriön kieliperuskirjan sivu
Kieliperuskirja ja sen sovellusalaa laajentaneet asetukset Finlexissä