Kansallisen ja kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan on oltava linjassa keskenään – Ihmisoikeuskeskus lausui ihmisoikeuspoliittisesta selonteosta

Kevään mittaan eduskunta on käsitellyt valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittista selontekoa. Selonteossa määritellään Suomen ihmisoikeuspolitiikan kärkiä tuleviksi vuosiksi, mikä tekee linjauksista merkittäviä. Selonteossa nostettuja kärkiä ovat esimerkiksi yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, kestävä kehitys sekä digitalisaatio. Edellinen ihmisoikeusselonteko tehtiin vuonna 2014, joten päivitys on tarpeellinen. Ihmisoikeuskeskus antoi useita kirjallisia lausuntoja ja oli kuultavana eri valiokunnissa. Olemme nostaneet tähän uutiseen keskeiset huomiomme, ja miten ne huomioitiin valiokuntien lausunnossa ja ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä. Lausunnot voi lukea kokonaisuudessaan uutisen lopusta.  

1. Kansainvälinen ja kansallinen ihmisoikeuspolitiikka eivät ole johdonmukaisia keskenään

Ihmisoikeuskeskus korosti useassa lausunnossaan sitä, kuinka ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa tulisi pyrkiä johdonmukaisuuteen. Käytännössä selonteko korostaa huomattavasti enemmän kansainvälistä ihmisoikeuspolitiikkaa eli ihmisoikeuksien roolia osana Suomen ulkopolitiikkaa, ja jättää Suomen tilanteen ja kansallisen ihmisoikeuspolitiikan vähemmälle huomiolle. Tällainen epätasapaino ilmenee esimerkiksi siinä, että selonteossa todetaan Suomen yhtenä kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopisteenä olevan alkuperäiskansojen oikeudet, mutta Suomi ei ole itse ratifioinut alkuperäiskansojen oikeudet turvaavaa ILO169-sopimusta.

Asia nousi esiin myös selonteon eduskuntakäsittelyssä. Liki kaikki valiokunnat kiinnittivätkin huomiota siihen, että ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa oli useilta osin tarkasteltu ohuemmin kuin kansainvälistä ihmisoikeuspolitiikkaa. Kuten ulkoasiainvaliokunta totesi, ”Suomen uskottavuutta kansainvälisesti määrittää keskeisesti uskottavuus kansallisen tason toiminnassa.”

2. Ihmisoikeuspuolustajia on tuettava nykyistä paremmin

Ihmisoikeuskeskus kiinnitti useassa lausunnossa huomiota ihmisoikeuspuolustajien tukemiseen ja suojelemiseen. Suomen ohjeistukset ihmisoikeuspuolustajien tukemiseen ovat tällä hetkellä päivitettävänä ulkoministeriössä, ja on valitettavaa, ettei ohjeistus ehtinyt valmistua ihmisoikeusselonteon käsittelyyn mennessä. Suomella ei myöskään ole olemassa mekanismeja ihmisoikeuspuolustajien suojelemiseen. Ohjeet ja mekanismit ovat tarpeen, jotta vaarassa olevat ihmisoikeuspuolustajat saavat konkreettista apua Suomelta – pelkkä poliittinen ja taloudellinen tuki ei ole riittävää.

Ihmisoikeuskeskuksen vaikuttamistyö ihmisoikeuspuolustajien suojelemiseksi tuotti hedelmää: ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä Ihmisoikeuskeskuksen huolet ja ehdotukset ihmisoikeuspuolustajien suojelemiseksi huomioitiin kattavasti. Ulkoasiainvaliokunta edellyttääkin ”mekanismeja, jotka mahdollistavat puolustajien suojelun myös Suomessa”.

3. Vammaisten ja ikääntyneiden ihmisten oikeuksiin on kiinnitettävä huomiota

Koska Ihmisoikeuskeskuksen erityistehtävänä ja painopisteenä ovat vammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden oikeuksien seuranta ja edistäminen, niihin kiinnitettiin huomiota myös selonteosta tehdyissä lausunnoissa. Monet näistä näkökulmista olivat ilahduttavan hyvin esillä myös valiokuntien lausunnoissa.

Yksi ihmisoikeusselonteon pääteemoista oli digitalisaatio ja siihen liittyvät ihmisoikeuskysymykset. Selonteossa olisi pitänyt laajemmin huomioida se, että digitaalinen osallisuus on edellytys arkipäivän selviytymiselle. Esimerkiksi monet sosiaali- ja terveyspalvelut edellyttävät digitaalisten palveluiden käyttöä, mikä koskee erityisesti ikääntyneitä ihmisiä ja vieraskielisiä sekä niitä, joilla ei muista syistä ole samoja kykyjä tai mahdollisuuksia käyttää digitaalisia palveluita.

Tämä ongelma tunnistettiinkin työ- ja tasa-arvovaliokunnassa, joka Ihmisoikeuskeskuksen lausuntoon pohjaten totesi, että ”Digitaalinen osallisuus on portti paitsi yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, myös selviytymiseen arkipäivässä.” Myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa huomioitiin Ihmisoikeuskeskuksen esiintuoma huoli ikääntyneiden asemasta palveluiden digitalisaatiossa.

Vammaisten ihmisten oikeuksien osalta Ihmisoikeuskeskus korosti erityisesti yhdenvertaista oikeutta työhön ja totesi, että eriytetyt työmarkkinat olisivat yhdenvertaisuuden ja osallisuuden vastakohta. Eritettyihin työmarkkinoihin kiinnitettiinkin valiokuntien lausunnoissa kriittistä huomiota.

Mistä ihmisoikeusselonteossa ja sen eduskuntakäsittelyssä on kyse?

Ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa on kyse valtioneuvoston noin kerran eduskuntakaudessa laatimasta asiakirjasta, jossa käsitellään Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa sekä Suomessa että osana Suomen ulkopolitiikkaa. Selonteossa määritellään Suomen ihmisoikeuspolitiikan kärkiä, joita ovat tämän selonteon mukaan esimerkiksi yhdenvertaisuus, tasa-arvo, naisten, alkuperäiskansojen, vammaisten henkilöiden ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet, kestävä kehitys sekä digitalisaatio. Edellinen ihmisoikeusselonteko tehtiin vuonna 2014.

Valtioneuvosto julkaisi ihmisoikeusselontekonsa joulukuussa 2021, ja helmikuussa alkoi sen eduskuntakäsittely. Ensimmäiseksi selonteosta keskusteltiin eduskunnan täysistunnon lähetekeskustelussa helmikuussa 2022, jolloin kuultiin poliitikkojen alustavia näkökulmia annetusta selonteosta. Tämän jälkeen selonteko siirtyi valiokuntakäsittelyyn. Ulkoasiainvaliokunta toimi mietintövaliokuntana, mikä tarkoittaa sitä, että muut valiokunnat antavat lausuntoja ulkoasiainvaliokunnalle, joka kirjoittaa lausuntojen ja kuulemisten perusteella oman mietintönsä selonteosta.

Ihmisoikeuskeskus antoi lausunnot ulkoasiainvaliokunnan lisäksi lakivaliokunnalle, suurelle valiokunnalle, sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, työ- ja tasa-arvovaliokunnalle, perustuslakivaliokunnalle ja hallintovaliokunnalle. Kirjallisten lausuntojen lisäksi keskuksen edustajat olivat myös valiokunnissa kuultavina.

Lisätiedot:

Sirpa Rautio, johtaja, Ihmisoikeuskeskus
sirpa.rautio@ihmisoikeuskeskus.fi, +358 (0)9 4321 (eduskunnan vaihde)