Ihmisoikeuskeskus lausui toistamiseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen pakkolääkintätuomiosta – Euroopan neuvoston täytäntöönpano-osasto vierailulla Suomessa täytäntöönpanon viiveiden takia

Ihmisoikeuskeskus keskusteli Euroopan neuvoston täytäntöönpano-osaston edustajien kanssa Suomen viiveestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tuomioiden kansallisessa täytäntöönpanossa. Erityisesti pakkolääkinnän oikeussuojakeinoja koskeva X. v. Suomi edellyttää pikaisia lainsäädäntötoimia.

Euroopan neuvoston täytäntöönpano-osasto vieraili Suomessa ulkoministeriön kutsusta. Vierailu Suomessa oli osaston ensimmäinen. Täytäntöönpano-osasto muun muassa valmistelee päätösehdotuksia täytäntöönpanon valvonnasta vastaavalle Euroopan neuvoston ministerikomitealle ja neuvoo jäsenmaita täytäntöönpanoon liittyvissä asioissa. Kaksipäiväisellä vierailullaan osaston edustajat tapasivat Ihmisoikeuskeskuksen lisäksi ministeriöiden, korkeimpien oikeusasteiden sekä laillisuusvalvojien virkamiehiä.

Suomella on tällä hetkellä 18 EIT:n tuomiota täytäntöönpanossa. Luku on korkeampi kuin muilla Pohjoismailla yhteensä. Moni tapauksista on odottanut täytäntöönpanoa yli vuosikymmenen, ja vanhin jo 17 vuotta. Suomen täytäntöönpanoa odottavista tuomioista yhdeksän on niin kutsuttuja johtavia tapauksia, jotka korostavat uusia rakenteellisia tai systemaattisia ongelmia.

Vuonna 2021 Ihmisoikeuskeskus pyysi ulkoministeriöltä tietoa siitä, miksi EIT:n tuomioiden ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean (ESOK) ratkaisujen kansallinen täytäntöönpano viivästyy. Täytäntöönpanon kohtuuton viivästyminen ei ole linjassa Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden, ihmisoikeuspolitiikan eikä Suomen Euroopan neuvostolle osoittaman vahvan tuen kanssa. 

EIT:n ratkaisu X v. Suomi -tapauksessa osoittaa, että Suomessa on riittämättömät oikeussuojakeinot pakkolääkintätapauksissa

Täytäntöönpano-osaston ja Ihmisoikeuskeskuksen keskustelussa perehdyttiin X. v. Suomi -tapaukseen. Vuonna 2012 annettu ratkaisu koskee muun muassa potilaan pakkolääkintää psykiatrisessa sairaalassa ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen puuttumista.

X. v. Suomi -tapauksessa EIT totesi tehokkaiden oikeussuojakeinojen puuttuvan, koska potilaan tahdon vastaisesti annettu lääkitys perustui lääkärin hoitopäätökseen, josta ei voi valittaa eikä sen asianmukaisuutta voi muutenkaan saattaa tutkittavaksi.

Ratkaisun täytäntöönpano edellyttää kokonaan uutta lainsäädäntöä, jossa määritellään potilaan mahdollisuuksista valittaa tahdosta riippumattoman lääkityksen määräämisestä. Täytäntöönpano on kestänyt jo yli kymmenen vuotta, minkä vuoksi ministerikomitea asetti tapauksen tehostettuun valvontaan joulukuussa 2021. Sosiaali- ja terveysministeriö ilmoitti alkusyksystä 2022, että hallituksen esitystä ei tulla antamaan tämän hallituskauden aikana, koska lausuntokierroksella saatu palaute edellyttää jatkovalmisteluita.

EIT:ssä on tällä hetkellä vireillä myös kaksi uutta Suomea koskevaa pakkolääkintää ja oikeussuojakeinon puutetta koskevaa valitusta: E.S. v. Suomi ja H.H. v. Suomi.

Ihmisoikeuskeskus lausui tapauksesta X. v. Suomi ministerikomitealle 21.10.2021 ja uudelleen 27.1.2023. Ministerikomitean työjärjestyksen sääntö nro 9 (Rule 9) antaa mahdollisuuden kansallisille ihmisoikeusinstituutioille toimittaa lausunto Euroopan neuvostolle täytäntöönpanon valvontaa varten.

Uusimmassa, tammikuulta olevassa lausunnossaan (liitteenä alla) Ihmisoikeuskeskus kritisoi sitä, että X. v. Suomi -tapauksen täytäntöönpano on jälleen viivästynyt, kun sosiaali- ja terveysministeriö ilmoitti, ettei hallituksen esitystä ehditä antamaan tällä hallituskaudella. Lisäksi Ihmisoikeuskeskus korosti lausunnossaan, että säännöllisesti annettavasta tahdosta riippumattomasta lääkehoidosta tulisi tehdä kirjallinen, muutoksenhakukelpoinen päätös. Potilaan oikeusturvan toteutumiseksi kirjallisen päätöksen saamisen edellytyksenä tulisi olla tietoon perustuvan, nimenomaisen suostumuksen puute eikä lääkityksen vastustaminen.

Tapaus on seuraavan kerran ministerikomitean käsittelyssä maaliskuussa 2023. Jos ratkaisua pakkolääkinnän oikeussuojakeinojen luomiseen ei pian löydy, ministerikomitea voi päätyä antamaan väliaikaisen päätöslauselman, jossa se esittää vakavan huolensa täytäntöönpanon viiveistä. Tämä olisi kolaus Suomen maineelle ihmisoikeuksia kunnioittavana ja yhteistyöhaluisena maana.