Ihmisoikeuskeskus lausui luonnoksesta laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta

Ihmisoikeuskeskus antoi lausunnon hallituksen esityksestä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevan lain uudistamiseksi.

Hallituksen esityksen valmistelun taustalla on pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma ”Osallistava ja osaava Suomi — sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta”. Hallitusohjelman mukaan laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992), jäljempänä asiakasmaksulaki, uudistetaan tavoitteena hoidon esteiden poistaminen ja terveyden tasa-arvon lisääminen muu muassa maksuttomuutta laajentamalla ja kohtuullistamalla maksuja. Asiakasmaksulain uudistukselle on osoitettu rahoitusta 45 miljoonaa euroa (ks. hallitusohjelman s. 143 ja 205).

Ihmisoikeuskeskus totetaa lausunnossaan, että esityksessä jää epäselväksi, pidetäänkö maksusta vapauttavana hyväksyttävänä palvelun käyttämättä jättämisenä tilannetta, jossa asiakas esimerkiksi muistisairaudesta johtuen ei muista varattua aikaansa. Kun laskun voi lähettää asiakasta kuulematta ja kun hyväksyttävyys arvioidaan vain, jos asiakas pystyy sitä oma-aloitteisesti vaatimaan, esimerkiksi muistisairaat henkilöt tai ne, joilla ei ole syystä tai toisesta voimavaroja vaatia oikeuksiaan, ovat vaarassa joutua muita huonompaan asemaan.

Esityksessä todetaan 15-17–vuotiaiden lasten osalta: ”Jos alaikäinen asiakas voi päättää hoidostaan tai sosiaalihuollon palvelustaan ja jos hän on itsenäisesti hakeutunut palveluun, laskutus- ja mahdolliset perintätoimet olisi pääsääntöisesti kohdennettava häneen itseensä.” Ihmisoikeuskeskus muistuttaa lausunnossaan, että asiakasmaksuihin liittyvien perintätoimien kohdistaminen suoraan alaikäiseen asiakkaaseen ei ole sopusoinnussa Suomen perustuslain ja Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten ja niiden tulkintojen kanssa.

Esityksen yleisperusteluissa arvioidaan, että tehostettu palveluasuminen tukee asiakkaan oikeuksien toteutumista paremmin kuin laitoshoito: ”Avohoidossa myös asiakkaan itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus valintojen tekemiseen on laitoshoitoa laajempaa. (s. 22).” Käytännössä näin voi hyvin olla.

Ihmisoikeuskeskus haluaa kuitenkin muistuttaa valmistelijoita siitä, että Suomen lainsäädäntö ja Suomea sitovat ihmisoikeussopimukset eivät tunnusta ns. laitosvaltaa. Ihmisellä on siis yhtä suuri itsemääräämisoikeus niin laitoshoidossa kuin sen ulkopuolellakin ja molemmissa ihmisen oikeuksien rajoittamisen on perustuttava lakiin ja täytettävä muut perusoikeuksien rajoittamisen edellytykset.