FRA: Raportti kansallisista ihmisoikeusinstituutioista julkaistu
3.9.2020
”Kansalliset ihmisoikeusinstituutiot ovat ihmisoikeuksien vartijoita. Liian usein ne eivät pysty täyttämään koko potentiaaliaan” sanoo Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) johtaja Michael O’Flaherty. ”Hallituksien ja eduskuntien tulisi vapauttaa kansalliset ihmisoikeusinstituutiot liiallisista rajoitteista, ja myöntää niille ne toimivallat ja resurssit, joita instituutiot tarvitsevat toimiakseen tavoitteidensa mukaan. On erityisen tärkeää, että kansalliset ihmisoikeusinstituutiot ovat vahvoja ja itsenäisiä perusoikeuksien vartijoita koronaviruskriisin aikana ja sen jälkeen, sillä koronaviruskriisi on johtanut usean oikeuden rajoittamiseen.”
Euroopan unionin perusoikeusvirasto (Fundamental Rights Agency, FRA) on julkaissut raportin ”Strong and effective NHRIs: challenges, promising practices and opportunities”, joka esittelee kootusti tietoa kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden (NHRI) asemasta ja toiminnasta EU:ssa, Pohjois-Makedoniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Raportissa on tutkittu kansallisissa ihmisoikeusinstituutioissa tapahtuneita kehitystyön tuloksia, niiden kohtaamia haasteita sekä tapoja, joilla instituutiot voivat maksimoida toimintamahdollisuutensa. Raportin tarkoitus on vahvistaa kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden asemaa ja tehokkuutta EU:n jäsenvaltioissa ja EU-lainsäädännön puitteissa. Raportti tarkastelee instituutioiden kehitystä vuoden 2010 julkaistun, ensimmäisen kansallisten instituutioiden asemaa käsittelevän raportin jälkeen.
EU:n jäsenmaiden, Pohjois-Makedonian ja Yhdistyneen kuningaskunnan kattavassa raportissa on eritelty tapoja, joiden avulla NHRI:t voivat paremmin edistää ja turvata EU:n perusoikeuskirjan takaamia perusoikeuksia:
- Riittävä toimivalta: Kansallisilla ihmisoikeusinstituutioilla on usein laaja toimivalta, joka kattaa muun muassa ihmisoikeuksien valvonnan, valituksien käsittelyn, perusoikeusloukkausten tutkinnan, neuvonannon ja yhteistyön muiden kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Vahvistaakseen instituutioiden vaikuttavuutta, jäsenvaltioiden tulisi virallisesti konsultoida niitä, seurata niiden suosituksia ja vastata niiden kyselyihin.
- Tehostettu asema EU-tasolla: EU sisällyttää jatkuvasti perusoikeuskirjan säännöksiä EU:n lainsäädäntöön, mutta se voisi vahvemmin nojautua kansallisiin ihmisoikeusinstituutioihin seuratessaan EU-lainsäädännön toimeenpanoa jäsenmaissa. EU:n tulisi myös pitää yllä jatkuvaa vuoropuhelua instituutioiden kanssa perusoikeuksiin liittyvissä asioissa, esimerkiksi oikeusturvasta tai EU:n perusoikeuskirjan tulkinnasta.
- Pariisin periaatteiden noudattaminen: Tällä hetkellä raportin kattamissa maissa on 16 Pariisin periaatteisen vaatimukset täyttävää instituutiota. Määrä on kasvanut yhdeksällä vuonna 2010 julkaistun NHRI-raportin jälkeen. Kuudella maalla on kansallinen ihmisoikeusinstituutio, joka ei vastaa Pariisin periaatteita, ja viisi maata on vasta luomassa instituutiota. Euroopan kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden verkosto (ENNHRI) tukee, vahvistaa ja yhdistää kansallisia ihmisoikeusinstituutioita. Jäsenvaltioiden tulisi ottaa huomioon ENNHRI:n tuki ja varmistaa, että instituutiot ovat Pariisin periaatteiden mukaisia.
- Suojelu ja itsenäisyys: Lähes puolet kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden johtajista nauttii rikosoikeudellista syytesuojaa. Instituutioista 13 ilmoitti, että heidän työntekijänsä ovat kohdanneet häirintää ja uhkauksia työssään. Jäsenmaiden tulee suojella instituutioita, niiden jäseniä ja työntekijöitä, sekä turvata instituutioiden työn itsenäisyys ja riippumattomuus.
- Monimuotoisuus: Laaja yhteiskunnallinen osallistuminen ja osallistaminen voivat auttaa perusoikeustiedon levittämisessä, ja tehdä kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden työstä tehokkaampaa. Yhteiskunnallinen osallistuminen ja osallistaminen sisältävät mm. hyvien suhteiden rakentamisen kansalaisyhteiskunnan, maakuntien ja kaupunkien kanssa.
- Riittävät resurssit: Monissa kansallisissa ihmisoikeusinstituutioissa on puutetta työntekijöistä, kun ottaa huomioon niiden laajat tehtävänkuvat. Jäsenvaltioiden tulisi varmistaa riittävät rahalliset ja henkilöstöresurssit tehokkaan toiminnan mahdollistamiseksi.
Raportti huomioi Suomen ainoana jäsenmaana, jossa kansallisen ihmisoikeusinstituution rakenne on jaettu kolmeen itsenäiseen toimijaan. Ihmisoikeuskeskus, sen 38-jäseninen Ihmisoikeusvaltuuskunta ja eduskunnan oikeusasiamies muodostavat yhdessä Suomen kansallisen ihmisoikeusinstituution (NHRI). Ihmisoikeusinstituutio on puolueeton ja riippumaton ja sen eri osilla on omat lakisääteiset tehtävänsä. Raportissa on nostettu esiin erityisesti eduskunnan oikeusasiamiehen vahva perustuslaillinen asema perus- ja ihmisoikeuksien valvojana jopa ilman kansallisen ihmisoikeusinstituution osana toimimista. Lisäksi raportissa on huomioitu Ihmisoikeusvaltuuskunnan suositukset hallituskaudelle 2019-2023 hyvänä esimerkkinä eteenpäin katsovista kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden suosituksista hallitukselle. Myös Ihmisoikeuskeskuksen ihmisoikeuskasvatustyö on huomioitu raportissa ja vuoden 2014 Selvitys ihmisoikeuskasvatuksesta Suomessa on esitetty tiivistetysti.