Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on antanut 20. toukokuuta neljä Suomea koskevaa tuomiota. Kahdessa tapauksessa EIT totesi, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan mukaista kieltoa syyttää ja rangaista kahdesti (ns. ne bis in idem -periaate) oli loukattu.

Ulkoasianministeriö

Lehdistötiedotteet, 20.5.2014

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta neljä tuomiota koskien kieltoa syyttää ja rangaista kahdesti

Tiedote 120/2014
20.5.2014

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on antanut 20. toukokuuta neljä Suomea koskevaa tuomiota. Kahdessa tapauksessa EIT totesi, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan mukaista kieltoa syyttää ja rangaista kahdesti (ns. ne bis in idem -periaate) oli loukattu.

Tapaukset koskivat valittajia, joille oli asetettu veronkorotuksia ja jotka oli myöhemmin tuomittu veropetoksesta rikosprosessissa. EIT on jo aiemmin katsonut, että Suomen verolainsäädännön mukaan määrätty veronkorotus on rangaistuksenluonteinen. Tapauksissa oli kysymys siitä, katsotaanko kielto syyttää ja rangaista kahdesti esteeksi peräkkäisille menettelyille eli vasta silloin, kun veronkorotuksen tullessa lopulliseksi nostetaan saman menettelyn perusteella syyte verorikoksesta, vai estääkö syytteen tutkimisen jo samaa asiaa koskevan veronkorotusasian samanaikainen vireilläolo.

EIT katsoi asian samanaikaisen vireilläolon erillisissä prosesseissa loukkaavan kieltoa syyttää ja rangaista kahdesti, sillä toista prosessia ei ollut keskeytetty ensimmäisen prosessin tullessa lopulliseksi. EIT totesi kuitenkin, että tapausten jälkeen Suomen oikeuskäytännössä ja lainsäädännössä tapahtuneet muutokset vaikuttaisivat vastaavan EIT:n nyt ottamaa kantaa.

EIT määräsi valtion korvaamaan molemmille valittajille 3 000 euroa aineettomista vahingoista ja 943,41 euroa oikeudenkäyntikuluista toiselle valittajista ja toiselle 2 500 euroa.

Kahdessa muussa tapauksessa EIT ei todennut loukkausta. Näistä toisessa EIT totesi, että valittajalla oli tosiasiallinen mahdollisuus estää kaksinkertainen rangaistus valittamalla hänelle annetussa määräajassa, mitä hän ei tehnyt. Määräaika valittaa ensimmäisestä prosessista oli edelleen kesken toisen prosessin tullessa lopulliseksi. Toisessa tapauksessa, jossa EIT ei todennut loukkausta, oli EIT:n mukaan kyse eri tosiseikkoihin perustuvista prosesseista.

Lisätietoja: lainsäädäntösihteeri Katja Fokin, puh. 0295 351 175, ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikkö, etunimi.sukunimi@formin.fi
-------------------------------------------

EIT:n lehdistötiedotteesta
 

Glantz v. Finland (application no. 37394/11)

Häkkä v. Finland (no. 758/11)

Nykänen v. Finland (no. 11828/11)

Pirttimäki v. Finland (no. 35232/11)

The applicants in these cases are four Finnish nationals who were born between 1952 and 1972 and live in Finland. All cases concerned the applicants’ complaints of having been punished twice for the same offence after tax surcharges had been imposed on them and they had then also been convicted of tax fraud or aggravated tax fraud.

Following an inspection, the tax authorities considered that the applicants had received disguised dividends from companies they owned or in which they held shares. Additional taxes and tax surcharges were imposed on the applicants. In Mr Pirttimäki’s case, additional taxes and tax surcharges were also imposed on the company in which he held shares. The tax authorities’ decisions became final between 2009 and 2011, respectively.

In the first three cases, criminal proceedings were brought against the applicants on charges of, among other offences, aggravated tax fraud or tax fraud, concerning partly or entirely the same tax years for which they had been charged additional taxes and tax surcharges. They were convicted as charged and sentenced to imprisonment between ten months, and two years and eight months, respectively. The courts also ordered them to pay taxes for the disguised dividends. The judgments were upheld on appeal and became final in 2010 and 2011.

In the last case, Mr Pirttimäki was charged, on the company’s count, of an accounting offence, for having introduced incorrect and misleading formation in the company’s bookkeeping, and of aggravated tax fraud. He was convicted as charged in September 2009 and sentenced to one year’s imprisonment, which the court suspended having regard to the length of the criminal proceedings, which had lasted for more than seven years. The conviction was upheld on appeal in December 2010.

All four applicants relied in particular on Article 4 (right not to be tried or punished twice) of Protocol No.7 to the European Convention on Human Rights, complaining that they had been charged and convicted of the same acts which had already been subject to taxation proceedings in which tax surcharges had been imposed in final decisions.

Violation of Article 4 of Protocol No.7

– in the cases of Glantz and Nykänen

No violation of Article 4 of Protocol No.7

– in the cases of Häkkä and Pirttimäki

Just satisfaction

: 3 000 euros (EUR) each to Mr Glantz and Mr Nykänen (non-pecuniary damage) and EUR 943.41 to Mr Glantz and EUR 2 500 to Mr Nykänen (costs and expenses)