Ihmisoikeussanasto

Ihmisoikeuskeskus on koonnut ihmisoikeussanaston, joka sisältää ihmisoikeuksiin sekä ihmisoikeussopimuksiin ja niiden valvontajärjestelmiin liittyviä termejä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Joidenkin sanojen taustaa ja merkitystä on avattu lyhyillä selityksillä.

Sanasto on jaoteltu kansainvälisten järjestöjen ja ihmisoikeusjärjestelmien mukaisesti. Lisäksi omaksi kokonaisuudekseen on poimittu ihmisoikeuksiin yleisesti liittyviä termejä ja niiden selityksiä.

Ihmisoikeuskeskuksen kokoaman sanaston tavoitteena on osaltaan yhtenäistää ja vakiinnuttaa Suomessa käytettävää ihmisoikeustermistöä. Sanastosta toivotaan olevan apua esimerkiksi kääntäjille, tulkeille, toimittajille ja muille alan termistöä käyttäville.

Ihmisoikeussanastoa laajennetaan ja kehitetään jatkossa palautteen perusteella. Kommentit, sisältöehdotukset ja parannusideat voitte toimittaa osoitteeseen info@ihmisoikeuskeskus.fi

Sanasto on päivitetty viimeksi vuonna 2018.

Perus- ja ihmisoikeuksien ABC

Perus- ja ihmisoikeuksien ABC - teksti on lainattu ensimmäisen kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman 2012-2013 arviointiraportista (OM:n selvityksiä ja ohjeita 19/2014), jonka ovat kirjoittaneet Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun julkisoikeuden tutkimusryhmä jäseninään Jukka Viljanen, Pauli Rautiainen, Heta Heiskanen ja Tarja Seppä.

Ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia. Ne kuuluvat kaikille syntyperästä, sukupuolesta, iästä, kielestä, kulttuuritaustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, tai sukupuoli-identi- teetistä riippumatta. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden perusta on kansainvälisis- sä ihmisoikeussopimuksissa, joita valtiot omassa toiminnassaan pyrkivät toteuttamaan. Suomen kannalta tärkeitä sopimuksia ovat muun muassa YK:n hyväksymät ihmisoikeus- sopimukset ja Euroopan ihmisoikeussopimus.

Ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus

Ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus viittaa kaikkeen kasvatukselliseen, koulutukselliseen, tiedolliseen, ymmärrystä ja oppimista lisäävään toimintaan, jonka tarkoituksena on edis- tää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista ja noudattamista. Ihmisoikeustie- tämyksen ja -ymmärryksen sekä ihmisoikeuksien tunnistamisen kehittämisellä on tärkeä merkitys ihmisoikeuksien toteuttamiselle ja ihmisoikeusloukkausten ehkäisemiselle. Ks. ihmisoikeuskulttuuri.

Ihmisoikeuksien tunnistaminen

Ihmisoikeuksien tunnistaminen tarkoittaa, että ollaan tietoisia ihmisoikeuksien olemassa- olosta ja ymmärretään miten ne vaikuttavat jokapäiväiseen toimintaan. Ihmisoikeuksien tunnistamiseen liittyy myös käsitys oikeuksien sisällöstä sekä niiden julkiseen valtaan kohdistamista velvoitteista. Ks. ihmisoikeuskulttuuri.

Ihmisoikeusnäkökulma ja ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen

Ihmisoikeusnäkökulma tarkoittaa sitä, että perus- ja ihmisoikeudet otetaan vakavasti huo- mioon kaikessa niin virkamiesten, poliitikkojen kuin yksittäisten ihmisten toiminnassa. Ihmisoikeuksien valtavirtaistamisella pyritäänkin siihen, että ihmisoikeudet huomioidaan kaikessa päätöksenteossa ja käytännössä läpäisyperiaatteen mukaisesti.

Ihmisoikeuskulttuuri

Ihmisoikeuskulttuuri viittaa ihmisten jakamiin ihmisoikeuksia koskeviin asenteisiin, tie- toon, ymmärrykseen, tavoitteisiin ja käytäntöihin. Kokonaisvaltainen käsitys ihmisoi- keuksista edellyttää vahvaa ihmisoikeuskulttuuria. Ihmisoikeuskulttuurin kehittyminen puolestaan edellyttää pitkäjänteistä koulutusta ja ihmisoikeuksia tukevaa lainsäädäntöä sekä hyvien käytäntöjen omaksumista. Ks. ihmisoikeuskasvatus; ihmisoikeuksien tunnis- taminen.

Hyvät ihmisoikeuskäytännöt

Hyvät ihmisoikeuskäytännöt tarkoittavat sellaisia keinoja, malleja tai toimintoja, joiden avulla varmistetaan ihmisoikeuksien toteutuminen. Ne ovat vakiintuneita tapoja toimia esimerkiksi siten, että ihmisoikeudet huomioidaan käytännön päätöksenteossa. Hyvien käytäntöjen tunnistaminen on tärkeää niiden noudattamiseksi ja edistämiseksi käytännön päätöksenteossa..

Ihmisoikeuspolitiikka

Ihmisoikeuspolitiikan tavoitteena on ihmisoikeuksien toteuttaminen ja toteuttamisessa saavutetun tason parantaminen. Ks. ihmisoikeusarkkitehtuuri.

Ihmisoikeuspoliittinen selonteko

Valtioneuvoston eduskunnalle antama ihmisoikeuspoliittinen selonteko tarkastelee perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa, toteuttamiseen liittyviä haasteita ja tavoitteita sekä voimavarojen kohdentamista ihmisoikeuspolitiikkaan.

Ihmisoikeuksien oikeusperustaisuus

Ihmisoikeuksien oikeusperustaisuus viittaa ihmisoikeuksien perustuvan kansallisiin perusoikeussäännöksiin, kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sekä niitä koskevaan oikeus- ja valvontakäytäntöön.

Ihmisoikeusarkkitehtuuri

Ihmisoikeusverkosto

Ihmisoikeusverkosto on ministeriöiden virkamiehistä koostuva asiantuntijaelin, joka vastasi perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman valmistelusta yhteistyössä omien minis- teriöidensä ja ihmisoikeuspaneelin kanssa. Verkosto koordinoi kansallista ihmisoikeus- politiikkaa sekä esimerkiksi seuraa ajankohtaisia kansainvälisiä raportointimenettelyjä. Ks. ihmisoikeuksien valvonta.

Perus- ja ihmisoikeustoimijoiden paneeli

Perus- ja ihmisoikeustoimijoiden paneeli koostuu eri kansalaisjärjestöjen toimijoista sekä erityisvaltuutetuista. Paneeli valmisteli yhdessä valtioneuvoston perus- ja ihmisoikeus- yhteyshenkilöiden verkoston kanssa kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman 2012–2013 ja valvoo sen toimeenpanoa.

Ihmisoikeuskeskus

Ihmisoikeuskeskus on eduskunnan oikeusasiamiehen yhteydessä toimiva itsenäinen ja riippumaton asiantuntija. Sen tehtävänä on muun muassa edistää perus- ja ihmisoikeuk- sien toteutumista kehittämällä tiedotusta, koulutusta, kasvatusta ja tutkimusta. Ihmis- oikeuskeskus muodostaa yhdessä eduskunnan oikeusasiamiehen ja 40-jäsenisen Ihmis- oikeusvaltuuskunnan kanssa kansallisen ihmisoikeusinstituution.

Kansallinen ihmisoikeusinstituutio

Suomessa kansallinen ihmisoikeusinstituutio muodostuu Ihmisoikeuskeskuksesta, Ihmis- oikeusvaltuuskunnasta ja oikeusasiamiehen kansliasta. Niin sanottujen Pariisin periaattei- den mukaan kansalliset ihmisoikeusinstituutiot voivat muodostua erilaisiksi, mutta niiden pitää olla riippumattomia, itsenäisiä, moniarvoisia ja laaja-alaisia.

Ihmisoikeusindikaattori

Ihmisoikeusindikaattorilla tarkoitetaan yleensä numeerisessa muodossa olevaa ihmisoi- keusperusteista mittaria, jonka on määrä ilmaista jotakin olennaista kuvattavasta kohtees- ta. Ihmisoikeusindikaattoreita käytetään ihmisoikeuspolitiikan seurantaan ja eri ihmisoi- keusoikeuksien toteutumisen arviointiin. Indikaattorit jaetaan ihmisoikeusvelvoitteisiin sitoutumista kuvaaviin rakenneindikaattoreihin, ihmisoikeuspolitiikan toimeenpanoa ku- vaaviin prosessi-indikaattoreihin ja ihmisoikeuksien tosiasiallista toteutumista ihmisten elämänpiirissä kuvaaviin lopputulosindikaattoreihin.

Perusoikeudet

Perusoikeudet tarkoittavat perustuslaissa säädettyjä yksilön oikeuksia, jolloin niillä on erityinen pysyvyys ja oikeudellinen status. Perusoikeudet ovat sisällöllisesti harmonisoitu kansainvälisten ihmisoikeuksien kanssa. Kansainvälisillä ihmisoikeuksilla pyritään tur- vaamaan yksilön oikeuksille tietty vähimmäistaso; kansallisilla perusoikeuksilla voidaan taata tätä paremman suojan taso. Erityisesti sosiaalisten oikeuksien kohdalla perusoikeu- det tarjoavat parempaa suojaa kuin kansainväliset ihmisoikeussopimukset.

Ihmisoikeuksien valvonta

Tuomioistuimet valvovat perus- ja ihmisoikeuksia oikeuskäytännössä. Valtioneuvoston oi- keuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies valvovat tuomioistuinten, viranomaisten sekä virkamiesten, julkisyhteisöjen työntekijöiden ja muiden julkisia tehtäviä hoitavien toi- minnan lainmukaisuutta. Eritysvaltuutetut kuten tasa-arvovaltuutettu, tietosuojavaltuutet- tu, vähemmistövaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu edistävät ja kehittävät oman erityisalan- sa osalta keskeisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Muut laillisuusvalvojat kuin lapsiasiavaltuutettu tutkivat myös kanteluita.

Myös kansalaisjärjestöillä on tärkeä rooli ihmisoikeuksien valvonnassa. Tällaisia järjes- töjä ovat muun muassa Ihmisoikeusliitto, Amnesty International sekä lukuisat erityisjär- jestöt. Myös tiedotusvälineiden rooli on nykyisin ihmisoikeuksien valvonnan kannalta keskeinen.

Ihmisoikeuksien kansainvälistä valvontaa suorittavat useat kansainväliset valvontaeli- met. Tärkein valvontaelin on Strasbourgissa toimiva Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, joka valvoo Euroopan ihmisoikeussopimusta. Sen suorittama valvonta perustuu yksilö- ja valtiovalituksiin. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) sopimuksia valvovat komiteat. Esi- merkiksi kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa sopimusta (KP-sopimus) valvoo Ih- misoikeuskomitea ja Naisten oikeuksien sopimusta valvoo Naisten oikeuksien komitea. Yksilöiden tekemien valitusten lisäksi YK:n sopimusten valvonta perustuu määräaikais- raportteihin, joissa valtiot kertovat sopimusvelvoitteiden toteutumisesta.