Perustuslain 106 § ja ilmeisen ristiriidan vaatimus
Ihmisoikeuskeskuksen julkaisu Perustuslain 106 §:n etusijasäännös ja ilmeisen ristiriidan vaatimus – onko aika kypsä muutokselle? käsittelee perustuslain 106 §:n etusijasäännökseen liittyviä muutostarpeita, jotka liittyvät ilmeisyyden vaatimukseen. Selvityksessä on tutkittu tuomioistuinten ratkaisuja, joissa tuomioistuin on lainvoimaisesti todennut ilmeisen ristiriidan perustuslain ja lain säännöksen soveltamisen välillä. Selvityksessä on esitelty ratkaisuista esiin nousevia havaintoja, kuten että kaikki ratkaisut koskevat perusoikeuksia, puolet ratkaisuista ovat äänestysratkaisuja ja että ratkaisujen määrä on varsin harvalukuinen. Selvityksessä on käsitelty myös vuonna 2011 voimaan tulleen perustuslain muutoksen valmistelun yhteydessä esitettyjä kantoja sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyjä näkemyksiä ilmeisyyden vaatimuksen tarpeellisuudesta ja perusteltavuudesta.
KKO 2021:42 – uusin ratkaisu, jossa tuomioistuin soveltanut perustuslain 106 §:ää
Korkein oikeus on 4.6.2021 antanut uusimman perustuslain 106 §:ää koskevan ratkaisunsa KKO 2021:42. Tapauksessa valittajalle oli virheellisesti määrätty rikosuhrimaksu. Virheellisesti määrättyyn rikosuhrimaksuun saa hakea muutosta vain pääasian yhteydessä, mihin valittajalla ei kuitenkaan ollut aihetta. Tuomioistuimen mukaan valittajalla tulee olla mahdollisuus säännönmukaiseen muutoksenhakuun myös koskien yksinomaan rikosuhrimaksua. Valittajalla ei ole ollut pääasiaan liittyvän valitusoikeuden lisäksi muita riittävän tehokkaita oikeussuojakeinoja rikosuhrimaksun määräämistä koskevan virheellisen ratkaisun korjaamiseksi. Ratkaisussaan korkein oikeus katsoi, että vastaajalla oli oikeus valittaa erikseen hänelle virheellisin perustein määrätystä rikosuhrimaksusta ja jätti perustuslain 106 §:n nojalla soveltamatta muutoksenhaun rajoittamista koskevan rikosuhrimaksulain säännöksen, koska se oli ilmeisessä ristiriidassa perustuslain muutoksenhakuoikeutta koskevan säännöksen kanssa.
Ratkaisussa on yhtäläisyyksiä selvityksessä käsiteltyjen ratkaisujen kanssa ja siitä voidaan tehdä samanlaisia havaintoja kuin selvityksessä käsitellyistä ratkaistuista. Kyseessä on perusoikeuteen –muutoksenhakuoikeuteen – liittyvä yksimielinen ratkaisu. Tapauksessa lain yksiselitteisen sanamuodon noudattaminen johtaisi perustuslain vastaiseen ratkaisuun, eikä tuomioistuimen ole ollut mahdollista tulkita säännöstä perusoikeusmyönteisesti. Perustuslakivaliokunta ei ole asiaan liittyvää lakiehdotusta koskevassa lausunnossaan ottanut kantaa rikosuhrimaksulain muutoksenhakusääntelyyn tai sen perustuslainmukaisuuteen, joten tuomioistuin ei ole voinut nojautua perustuslakivaliokunnan arvioon tässä asiassa. Tuomioistuimen ratkaisu toteuttaa valittajan oikeusturvaa ja on aineellisoikeudellisesti perustuslainmukainen.